Olipa kerran eräs Susanna, joka oli kovin herkkä ja koviakin kokenut, kaikenlaista matkallaan oppinut. Siinä se sitten seisoi ihan omilla jaloillaan tukevasti maassa, syksy oli vaihtumassa talveksi, pian tulisi taivaalta tiskirättejä.

Se sitten keksi että kun on valonkehrä, niin voisihan ihmistenkin tarinoita kerätä kauniiksi kehräksi.

Syntyi sitten haaveiden ja unelmien,

satojen kuiskausten koti,

Salakehrä.

Salakehrä on yhden naisen pyörittämä taiteen ja kuvallisen ilmaisun pikku putiikki, ihan pelkkää rauhaa, valoa ja rakkautta tietenkin. Ja kimallusta.

Taide parantaa, yhdistää ihmisiä, siitä voit löytää rauhan. Olen onnellinen kun saan maalata taidetta joka saa huokaisemaan, kuljettaa katsojan sinne missä on hyvä olla. Taidettani on kuvailtu taianomaiseksi ja usein aiheeni sopivat pohjoiseen ympäristöön, sinne missä revontulet asuvat ja kissa peljästyy kylmää. Siveltimeni pyöräyttää myös ruusujen kuisketta ja kuiskailevaa ikuisuutta.

Taiteeni on herkkää, kuitenkin muistaen että sitä ovat karheat kantapäätkin kivisellä polulla.

Minulle tärkeää on perhe, ystävät ja koti (sekä hyvä ruoka). Olen onnekseni saanut kasvaa äidiksi pienelle kultahiuksiselle ihmeelle. Rakkaus luontoon on suuri, vuodenaikoja ja tähtitaivasta tykkään myös seurata. Olkoon se pohjoistuuli tai auringonpaiste suurten lumihiutaleiden takaa, niin oon ihan mukana!

Tärkeää mielestäni on myös aina oppia uutta, eikä koskaan ajatella olevansa valmis.

Kesäyön vihreä on asia johon olen korviani myöten rakastunut, koska senhän voi ihan haistaa.♡

Salakehrän myötä taide on jokaisen saatavilla, sekä helposti lähestyttävää. Se on minun suuri toiveeni.

-Joko maalataan sinun tarinasi?-

♡ Kiitos kun olet täällä. ♡